Suomen Lähetysseura 
Nimikkolähetti Aulikki Tertsunen,
Senegal
Maaseudun elinolosuhteiden
kehittämishanke
FM Aulikki Tertsunen työskentelee asiantuntijana maaseudun elinolosuhteiden kehittämishankkeessa Senegalissa. Työtä tehdään neljällä sektorilla: pienprojektitoiminnan kehittämisessä, ennaltaehkäi-sevässä terveystyössä, maaseudun vesihuollon kehittämisessä ja maatalousneuvonnassa. Näin kyläyhteisöjä kehitetään kokonaisvaltaisesti. Käytännössä se merkitsee esim. kaivojen ja käymälöiden rakentamista, pienluottoja, rokotusohjelmia jne.
Nimikkolähetit
Minna ja Tommi Nikki
Minna Nikki on ammatiltaan nuorisotyönohjaaja ja musiikkiterapeutti. Tällä hetkellä hän työskentelee Valkealan seurakunnassa nuorisotyönohjaajana varhaisnuorten parissa. Tommi Nikki on ammatiltaan nuorisotyönohjaaja ja sähköasentaja. Hän työskentelee Anjalankosken seurakunnan nuorisotyönohjaajana vastuualueinaan varhaisnuoriso- ja rippikoulutyö sekä nuorten bänditoiminta. Parhaillaan Nikit ovat Kirkon kansainvälisen työn erikoistumiskoulutuksessa eli Suomen Lähetysseuran lähetyskurssilla. Heidän tarkoituksenaan on lähteä elokuussa 2012 lähetystyöhön Viroon.
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Nimikkolähetti Maritta Taylor, Lontoo, Englanti
Maritta "Pipa" Taylor työskentelee Lontooseen muuttaneiden turkkilaisten parissa. Lähettävänä piirinä on Hämeen Ev.lut. Kansanlähetys ja nimikkoseurakuntina Lopen lisäksi Hervanta, Nokia ja Viljakkala.
maritta.taylor(at)ntlworld.com
(kuva:Philippe Gueissaz)
Suomen
Suomen Pipliaseura
Nimikkokohde Kiinan raamattutyö
Lopen seurakunta on solminut Suomen Pipliaseuran kanssa sopimuksen Kiinan raamattutyön tukemisesta.
Medialähetysjärjestö Sanansaattajat
Nimikkokohde Kiinan Radioseminaari
Kiinan kasvavan kirkon tarpeisiin suunnattu Radioseminaari on Trans World Radion (TWR) kehittämä teologinen koulutusohjelma, jonka avulla varustetaan seurakuntien johtajia paimenen tehtävään. Se tukee erityisesti syrjäisiä seurakuntia köyhällä maaseudulla.
KIRJEITÄ:
Maritta Taylorilta maaliskuussa 2012
Pipan kirje PDF-muodossa
Aulikki Tertsuselta joulukuussa 2011
Aulikin kirje PDF-muodossa
Maritta Taylorilta joulukuussa 2011
Pipan rukouskirje PDF-muodossa
Maritta Taylorilta lokakuussa 2011
Pipan rukouskirje PDF-muodossa
Maritta Taylorilta heinäkuussa 2011
Pipan rukouskirje PDF-muodossa
Maritta Taylorilta huhtikuussa 2011
Pipan rukouskirje PDF-muodossa
Aulikki Tertsuselta huhtikuussa 2011
Aulikin kirje PDF-muodossa
Maritta Taylorilta helmikuussa 2011
Pipan rukouskirje PDF-muodossa
Aulikki Tertsuselta joulukuussa 2010
Terveisiä Senegalista! Mbour, joulukuu 2010
Viime kuukaudet ovat kuluneet uskomattoman nopeasti, ja tapahtumat ovat olleet varsin monipuolisia ja mielenkiintoisia. Oleskeluni ja työni Senegalissa on jatkunut ihan mukavasti, ja monenlaisia uusia kokemuksia on taas kertynyt taipaleen varrelta.
Kun palasin lokakuun alussa Senegaliin Suomessa vietetyn elokuisen lomailun ja paluumatkalla Ranskassa suoritetun kielikurssin jälkeen, sadekausi oli lopuillaan, mutta ilma oli edelleen erittäin kostea ja helteinen. Vasta silloin sain nähdä Senegalin luonnon vehreimmillään, ja maisemat olivat tietenkin hyvin erilaiset kuin aloittaessani oleskeluni täällä vuoden alussa. Nyt ei ole satanut ollenkaan yli kuukauteen, joten luonto on taas muuttumassa karummaksi – ja pölyisemmäksi. Sadetta saatiin tänä vuonna riittävästi, ja kyläläiset ovat olleet varsin tyytyväisiä satoihinsa.
Marraskuun alussa muutin uuteen Senegalin-kotiini: taloon, joka vapautui kesällä toiselta suomalaislähetiltä. Talossa tehtiin lokakuun aikana vähän remonttihommia – sisätilojen maalausta ja muita pieniä kunnostustöitä. Tilaa on talossa ruhtinaallisesti yhtä asukasta varten. Osa viidestä huoneesta on vielä vailla lisäkalustusta sekä verhoja ja seinäkoristeita, joten vähän on vielä puoliasutun tuntuinen tämä uusi koti. Talon tontti ei ole kovinkaan iso, mutta etupihalla kasvavat mangopuu, sitruunapuu ja runsaat istutukset tekevät siitä viehättävän vehreän ja viihtyisän. Pieniä sitruunoita/limettejä on kypsynyt tasaisesti jo parin kuukauden ajan, ja melkein kaikki on saatu poimituksi sitä mukaa paikallisten tuttavien taskuihin ja kasseihin heidän poiketessaan paikalla. Paljon makeampi sato on löytynyt talon takaa ahtaalta kaistaleelta talon takaseinän ja tonttia rajaavan muurin välistä. Siellä kasvaa kaksi banaanikasvia, ja molemmat tuottivat ison tertun hedelmiä. Muutaman päivän aikana sain syödä kilokaupalla banaaneja, ja niitäkin riitti jaeltavaksi muille.
Muuton myötä työmatkani toimistolle lyheni puoleen. Kuljen sen mieluiten kävellen, kun siihen kuluu vain kymmenisen minuuttia. Talon sijainti on muutenkin aika ihanteellinen. Lyhyen kävelymatkan päästä löytyy myös Mbourin virallinen keskusta: vilkas tori, pankit, posti ym. Asuinympäristöäni voi kuvailla rauhalliseksi, mutta ei sentään hiljaiseksi, sillä kaikenlaisia elämisen ääniä kuuluu jatkuvasti. Naapuruston parista pienestä metallipajasta kuuluu päivisin kalketta ja työstökoneiden pärinää, liikenteen ääniä vähän kauempaa päätieltä, puheensorinaa ja vauvanitkua aidan takaa naapurista, lintujen viserrystä, vuohien määkinää... Kaikkeen tähän olen jo toki tottunut, eikä siihen kiinnitä juuri huomiota. Vielä on yksi melulähde, joka on tässä maassa erittäin olennainen ja tuntuu ulottuvan asutuskeskuksissa kaikkialle: moskeijat. Rukouskutsut ja monenlaiset seremoniat välitetään ympäristöön tehokkaiden kaiuttimien avulla. Niihinkin tottuu, ja ne sekoittuvat yleensä melko hyvin muuhun taustameluun – jos lähde ei ole aivan lähellä. Sattumalta viereisessä korttelissa on pienenpieni moskeija, jonka rukouskutsut kuuluvat usein jopa häiritsevän selvästi – varsinkin ne päivän ensimmäiset aamutuimaan ennen kuutta!
Taloni edestä kulkevaa sivukatua pitkin pääsee suoraan noin 300 m:n päässä avautuvalle hiekkaiselle merenrannalle. Sillä kohdalla rantahiekalla on pitkä rivi värikkäitä paikallisia kalastajaveneitä. Varsinainen kalasatama häämöttää torin tienoilla hieman pohjoisempana. Etelään päin hiekkarantaa näkyy useita kilometrejä, seuraavaan niemenkärkeen asti. Käyn usein alkuillasta kävelyllä rantaa pitkin. Silloin voi ihailla upeita auringonlaskuja – monesti aurinko ikään kuin ”sukeltaa” horisontissa mereen kauniin oranssina pallona.
Toimistohuone, joka on käytössäni paikallisen luterilaisen kirkon työkeskuksella, on myös kunnostustöiden ja järjestelyjen tarpeessa ennen kuin pystyn siellä kunnolla työskentelemään. Tällä hetkellä minulla on paremmat työtilat ja tietokoneyhteydet asunnollani, joten teen toimistotöitä pääasiassa kotosalla. Työaika on kulunut kylläkin viime aikoina enimmäkseen kentällä eli seurantakäynneillä kylissä sekä erilaisissa työtapaamisissa ja -kokouksissa.
Suomen Lähetysseura on teettämässä Senegalin neljästä kehitysyhteistyöhankkeestaan ympäristövaikutusten arviointia. Arvioinnin tekijä oli marraskuussa kolme viikkoa Senegalissa keräämässä aineistoa tehtäväänsä varten. Arvioinnin perustana ovat kyselylomakkeet, joihin koottiin tietoja hankkeiden vastuuhenkilöiltä sekä haastattelemalla tutustumiskäyntien yhteydessä myös kohderyhmien edustajia eli kyläläisiä. Kiersin koko ajan mukana eri kohteissa, ja osallistuin aineiston keruuseen ja analysointiin. Se oli erittäin hyödyllistä työtäni varten, ja sain taas hyvän tilaisuuden perehtyä tarkemmin oman työsarkani - Maaseudun elinolosuhteiden kehittämishankkeen - asioihin. Sain samalla mukavasti kartutetuksi työhöni liittyvää valokuvakokoelmaa, joka on toistaiseksi ollut vielä aika vaatimaton. Noiden viikkojen aikana kertyi runsaasti ohjelmaa ja reissukilometrejä; sain myös tehdä toisen vierailuni kaukaiselle hankealueellemme maan pohjoisosaan lähelle Mauritanian rajaa. Onneksi siellä ei ollut nyt yhtä kuumaa ja kuivaa kuin silloin maaliskuulla!
Nyt tuntuu ihan mukavalta olla jonkin aikaa aloillaan täällä Mbourissa. Lähiviikoille ei ole toistaiseksi mitään erityisiä suunnitelmia. Kirjoitan lisää kuulumisia vielä ennen vuodenvaihdetta. Hyvää joulun odotusta ja rauhaisaa joulunaikaa sinne lumiseen Suomeen!
Aulikki
Maritta Taylorilta marraskuussa 2010
Pipan rukouskirje PDF-muodossa
Maritta Taylorilta elokuussa 2010
Pipan rukouskirje PDF-muodossa
Aulikki Tertsuselta 10.5.2010
Lämmin tervehdys Senegalista!
Vuoden ensimmäisen viikon vietin vielä Suomessa, ja loppiaisen kirpeässä pakkassäässä sain mukavan lämpimän vastaanoton ensivierailullani Lopella. Osallistuminen loppiaismessuun, matkaansiunaaminen ja kirkkokahvitilaisuus olivat minulle tärkeä ja miellyttävän rauhoittavakin kokemus lähtökiireideni keskellä.
Olen nyt siis viettänyt jo lähes neljä kuukautta uutena lähetystyöntekijänä Senegalissa. Asuinpaikkani on Mbour, joka on suurehko kaupunki Atlantin rannikolla noin 80 km:n etäisyydellä maan pääkaupungista Dakarista. Olen viihtynyt hyvin, ja sopeutuminen uuteen ympäristöön on tapahtunut varsin nopeasti. Luonnollisesti siihen on osaltaan vaikuttanut aiemmat oleskeluni Afrikassa, mutta myös paikallisten asukkaiden hyvin ystävällinen ja auttavainen suhtautuminen – sekä senegalilaisten että pienen suomalaisen lähettijoukkomme taholta. Suurin haasteeni on toistaiseksi ollut ranskan kielen taitojeni kohentaminen, kun jutustelu ei ole vielä sujunut kovin luontevasti. Puhumattakaan paikallisesta sereerin kielestä, jonka opiskelun aloitan sitten vähän myöhemmin.
Ensimmäisten kuukausien aikana olen päässyt seuraamaan useita mielenkiintoisia Senegalin luterilaisen kirkon tapahtumia, jotka eivät toistu kovin usein. Vuosittain helmikuun toisena sunnuntaina vietetään Kirkon Päivää, sadonkorjuun kiitosjuhlaa. Sen päätapahtuma oli juhlamessu, johon antoi voimakkaan musiikkipanoksen Dakarin seurakunnan kuoro. Juhlan teema on jo vuosia ollut kirkon itsekannattavuuden parantaminen. Juhlassa kerätyt lahjavarat kattavat ison osan kirkon omaehtoisesta vuositulosta. Yli kolmensadan juhlaan osallistuneen kirkon jäsenen joukosta seurakunnat ja eri yhdistykset sekä kirkon työntekijäryhmät toivat lahjoituksensa kulkueina partiolaisten muodostamaa kunniakujaa pitkin. Vasta pari vuotta kirkossa toimineet partiolaiset huolehtivat myös järjestyksestä ja auttoivat kolehtien keruussa sekä kymmenysten, hirssisäkkien, kantamisessa.
Maaliskuussa valittiin Senegalin luterilaiselle kirkolle uusi johtaja. Olin seuraamassa äänestystapahtumaa, joka huipentui kahden ehdokkaan välillä lopputulokseen 56-55! Palmusunnuntaina uusi kirkonjohtaja, 42-vuotias Abdou Thiam, siunattiin virkaansa Fatickissa. Edellisestä vastaavasta juhlasta oli kulunut 8 vuotta, kun täydet kaksi nelivuotiskautta johtanut Pierre Sene aloitti silloin tehtävässään. Juhlassa oli messun lisäksi tietenkin paljon puheita; uusi kirkonjohtaja piti omansa viimeisenä. Erikoinen yhteensattuma oli, että hän oli valinnut puheeseensa saman ajatelman tulevaisuudesta kuin ensimmäisenä puhunut Suomen alue-edustaja Kari Pöykkö: ”Jos tahdot edetä nopeasti, kulje yksin. Mutta jos tahdot päästä pitkälle, kulje yhdessä toisten kanssa”.
Tällaiset tapahtumat ovat antaneet hyvän mahdollisuuden tutustua paikallisen kirkon työntekijöihin ja muihinkin yhteistyökumppaneihin. Olen myös osallistunut monenlaisiin mielenkiintoisiin tutustumiskäynteihin suomalaisten vierasporukoiden mukana; täällä on ollut kahdellakin suomalaisella lähetillä nimikkoseurakunnistaan vieraita. Senegalissa asuva suomalainen lähettijoukko on nykyisin varsin pieni; täällä Mbourissa meitä on neljä sekä Fatickissa ja Dakarissa yksi. Helmikuussa kokoonnuimme yhteen työntekijäpäiville, joihin osallistui myös Ranskan Marseillessa maahanmuuttajien parissa työskentelevä lähettipariskunta.
Suomen Lähetysseuralla on Senegalissa nyt meneillään kolme kehitysyhteistyöhanketta (joihin siis saadaan rahoitus suurimmaksi osaksi Ulkoministeriöltä). Hankkeista vastaava paikallinen kumppani on Senegalin luterilaisen kirkon piirissä toimiva Yhteisöllisen kehitysyhteistyön osasto (DDC), jonka toiminta on keskittynyt tänne Mbouriin. Omat työtehtäväni Maaseudun elinolosuhteiden kehittämishankkeessa ovat oikeastaan vasta alkuvaiheessaan. Kieliopintojeni ohella olen perehtynyt hankkeen eri sektoreihin ja käynyt myös tutustumassa paikan päällä maaseudun pikku kylissä toteutettavaan kehitystyöhön. Olen käynyt seuraamassa terveyskasvatusta ja maatalousneuvontaa sekä ollut mukana tarkastuskierroksella, jolla käytiin läpi kymmenkunta rakenteilla tai korjattavana olevaa kaivoa.
Yksi hankkeemme toiminta-alue sijaitsee satojen kilometrien päässä pohjoisessa lähellä Mauritanian rajaa, Ndioumin kaupungin ympäristössä. Siellä keskeisin toimintasektorimme on ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, mm. rokotusohjelmat. Maaliskuun lopulla teimme sinne vierailun koko osaston hankeporukalla (yli 30 henkilöä). Sillä seudulla saa jo vahvan vaikutelman Sahelin puoliaavikkomaisista oloista. Päivälämpötila nousi yli +40 asteen, ja ilmassa oli runsaasti hiekkapölyä. Maisemassa näkyy vain vähän puita – pääasiassa harvaa pensaikkoa ja paljon hiekkaa kauas horisonttiin! Pohjoisessa Senegalin ja Mauritanian rajana toimiva Senegal-joki sivuhaaroineen tuo kuitenkin vaihtelua maisemaan ja on luonnollisesti elintärkeä etenkin maatalouden kannalta. Seudulla näkyi mm. laajoja riisi-, sipuli- ja tomaattiviljelmiä, jotka hyödyntävät joen tulvatasankoa ja kasteluvettä.
Näistä Maaseudun elinolosuhteiden kehittämishankkeen asioista ja omista työtehtävistäni kerron sitten enemmän seuraavassa kirjeessäni, kunhan olen itsekin perehtynyt niihin paremmin. Voitte myös seurata Lähetysseuran Senegal-työtä ja kuulumisia Tasaus-kampanjan kautta – ja olla siinä konkreettisesti mukanakin. Tänä vuonna Tasauksen pääkohteina ovat Mauritania ja Senegal, missä tuetaan ravinnon ja veden saatavuutta. Tasauksen teema ’Rakkaus lähimmäiseen ei tunne rajoja’ viestii lähimmäisenrakkautta ja kokonaisvaltaisuutta auttamistyössä. Nämä näkökulmat tulevat hyvin esille Senegalissa kohteena olevassa maaseudun elinolosuhteiden kehittämistyössä. Kiitos kaikenlaisesta tuestanne mikä kohdistuu tänne Tasaus-keräyksen tiimoilta sekä myös nimikkolähettinä olemiseni kautta.
Hyvää kevättä ja kesän odotusta!
Aulikki
Maritta Taylorilta maaliskuussa 2010
Pipan rukouskirje PDF-muodossa
Sandra Ndamononhenda
Lähetetty joulukuussa 2010
Kiitos paljon, todella KIITOS!
Ihan ensiksi tahdon kiittää Jumalaani Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta kaikesta siitä, mitä Hän on tehnyt elämässäni ja opiskeluissani.
Voin hyvin ja perheenikin on terveenä. Lapseni pääsivät kukin luokaltaan ja tämä on suuri siunaus. Yhdellä heistä oli valmistujaiset joulukuun yhdeksäntenä. Jumala on hyvä.
Minun elämässäni opiskelut alkoivat 7. helmikuuta 2007 ISTEL:ssä, Instituto Superior da Teologia Evangélica do Lubango, Lubangon Evankelisen Teologian Korkeakoulussa, Huilan läänissä Lubangon kaupungissa. Siitä lähtien elämäni sai uuden suunnan.
Kiitos Jumalallemme ja kiitos tuesta sisarille ja veljille Suomessa, opiskeluni sujuivat hyvin ja sain suoritettua Bacharel-tutkinnon. Valmistujaisjuhla oli 11.12.2010. Siitä kiitos.
Nyt minulla on edessäni uusi vaihe. Instituutin opintoneuvosto hyväksyi tutkimussuunnitelmani. Valmistaudun kirjoittamaan aiheesta: "A PANDEMIA DO HIV/SIDA UM DESAFIO PARA MISSÃO DAS IGREJAS EVANGÉLICAS EM ANGOLA", HIV – PANDEMIA/ AIDS HAASTEENA EVANKELISTEN KIRKKOJEN TYÖLLE ANGOLASSA. Niinpä pyydän teitä jatkamaan rukouksianne puolestani kuten tähänkin asti olette kantaneet minut Jumalan käsiin niin, että tämä uusi vaihe olisi siunaukseksi minulle ja kirkon työlle ja Jumalan perheväelle yleisesti.
Valitsin tämän aiheen, koska AIDS on tappava sairaus. Toivon voivani auttaa kirkkoa perehtymään Raamatun avulla sielunhoidolliseen suhtautumiseen tämän sairauden koskettamiin ihmisiin Angolassa. Sielunhoidollinen suhtautuminen niin sairastuneisiin kuin heidän omaisiinsakin voi parantaa hoitoa ja elämän laatua. Vallitsevat ennakkoluulot vain lisäävät kärsimystä ja vaikeuksia. Toivon, että tämä kirjoitelmani ja sen tekeminen auttaa myös minua itseäni tulevassa papin tehtävässä ja vapauttaa minut pelosta elää yhdessä sairastuneiden kanssa. Uskon työni auttavan työyhteisöjä hyväksymään sairastuneet keskuuteensa ja tukemaan heitä ja heidän omaisiaan, kun he saavat asiallista tietoa AIDS:sta. Kristus voi levittää varauksetonta rakkauttaan vapauttamiensa ihmisten välityksellä.
Kaikki tämä edellä kertomani on oleva kirjoitelmani aiheena alkavana vuotena 2011, jos Jumala suo. Luotan teidän ystävieni tukeen tässä kuten tähänkin asti. Näin voimme menestyä tässä työssä.
Mitä tulee tulevaan työpaikkaani, en vielä tiedä siitä. Luulen, että se selviää vasta puolustettuani tutkielmaani. Valokuvissa olen tyttäreni ja sisareni kanssa.
Toivotan Teille Onnellista Joulua ja Siunausrikasta Uutta Vuotta!
LÄMMIN HALAUS, JUMALA TEITÄ SIUNATKOON !
Sandra
Sandra tyttärensä ja sisarensa kanssa
Sandra Ndamononhenda
Lähetetty 26. toukokuuta 2010
Hyvää päivää rakkaat ystävät Jeesuksessa Kristuksessa!
Kristus käskee meitä rakastamaan toisiamme niin kuin hän teki. Tämä rakkaus tulee ilmi siinä, että olemme varmasti pelastettuja. Tulemme Jumalan lapsiksi uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
Jumala vaikuttaa meissä niin, että rakastamme veljiämme Jumalan perheen jäseniä. Koska Jumala on Rakkauden Luoja. (1 Johannes)
Koska näin on, tahdon kiittää Jumalaa, että hän antaa minulle mahdollisuuden kirjoittaa tämän kirjeen veljille Kristuksessa. Minä ja perheeni olemme terveinä. Ja opiskeluistani kiitän Herraa, koska Hän on tehnyt ihmeitä elämässäni. Olen lopettelemassa neljännen vuoden ensimmäistä lukukautta ja kaikki on mennyt tosi hyvin Jumalan armosta, olen menestynyt hyvin.
Tämän lukukauden oppiaineet ovat:
- Pienet profeetat
- Systemaattinen teologia
- Heprealaiskirje
- Angolan Kirkon Historia
- Seurakunnallinen hallinto
- Sielunhoito
- Englanti
- Sosiologia
Kiitän veljiltä saamastani tuesta, niin materiaalisesta kuin myös henkisestä! Tämä on ollut iso apu elämässäni, tieto siitä, että en ole yksin.
Lähetän terveisiä kaikille perheeni ja opiskelutovereitteni nimissä.
Jumala teitä runsaasti siunatkoon!
Sandra
Käännös portugalinkielestä, Erkki Halme 27.05.2010
