Uutislistaukseen

Eeva Johanssonin uutiskirje Senegalista ja Suomesta (5/20)

20.5.2020 13.42

Kirjeen valokuvineen voit lukea myös täältä

 

Koronaterveisiä Länsi-Afrikasta

Alunperin tämän keväisen uutiskirjeeni oli tarkoitus sisältää kertomuksia ja kuvia siitä, miten hankkeemme on parantanut vammaisten ihmisten elämään Senegalissa. Yllättäen koronavirus muuttikin kaiken. Kaikki kevään kenttämatkani ja ihmisten tapaamiset peruuntuivat. Ja pian olinkin jo Suomessa. Sen vuoksi tämänkertainen kirje sisältää sen sijaan lähinnä omia ajatuksiani ja pohdintaani maailman eriarvoisuudesta, ja siitä miten maailmanlaajuinen pandemia vaikuttaa omaan työhömme ja kaikkein heikompiosaisten ihmisten elämään ja selviytymiseen työalueellamme. Kerron myös siitä miten poikkeustilanne on vaikuttanut nykyisten hankkeiden toteutukseen ja miksi työn jatkuminen on niin tärkeää juuri nyt.

Vielä maaliskuun alussa elimme ja työskentelimme Senegalissa aivan normaalisti osaamatta kuvitellakaan, että pian olisimme koko Felmin kuusihenkinen tiimi perheineen Suomessa ja karanteenissa. Maaliskuun ensimmäisellä viikolla suunnittelin vielä kiireellä tulevaa Mauritanian-matkaani ja valmisteli työpajoja, joita tulisin pitämään huhtikuussa kumppanillemme Senegalissa. Huhtikuussa olin myös menossa haastattelemaan ja kuvaamaan vammaisia ihmisiä, joita hankkeemme on auttanut Foundiougnen alueella Senegalissa.

Toki olimme uutisista lukeneet Kiinan Wuhanin kauheasta tilanteesta ja tiesimme että tautia oli tavattu myös täällä kaukana Suomessa. Saharan etelänpuoliseen Afrikkaan viruksella oli vielä matkaa ja monikaan ei tuntunut olevan huolissaan, sillä tavanomaiset influenssathan ovat pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon riesa. Helmi-maaliskuun vaihteessa Senegaliin oli palannut pari maassa asuvaa ranskalaista tuoden koronan tullessaan Ranskan-lomaltaan. Potilaat eristettiin ja hoidettiin. Tautia pidettiin Senegalissa vielä lähinnä eurooppalaisten ongelmana.


Ensimmäiset varotoimet Senegalissa ja evakuoituminen Suomeen

Ensimmäistä kertaa korona vaikutti omiin suunnitelmiin 7.3. kun en päässytkään ostoksille Dakarin Farmers Marketiin, paikallisten tuottajien ja käsityöläisten torille, joka on erityisesti eurooppalaisten suosiossa. Tapahtuman järjestäjät peruivat sen varotoimena. Harmillista mutta kuitenkin hyvä niin, ajattelin sillä torillehan voisi tulla myös hiljattain Euroopasta palanneita viruksen kantajia.

Maaliskuun toisella viikolla alkoi jo kaikissa kahviloissa ja ravintoloissa olla heti ovella vastassa tarjoilija pumppupullon kanssa ja kädet piti desinfioida ennen kuin pääsi sisään. Tilanteen muuttumisesta vakavammaksi ennakoi myös saippuahyllyjen tyhjentyminen supermarketeissa. Samaan aikaan Suomessa kuulemma hamstrattiin kuumeisesti vessapaperia. Me Felmin työntekijät Senegalissa päätimme varmuuden vuoksi tilapäisesti lopettaa matkustamisen ja keskittyä toistaiseksi vain toimistotöihin. Yhä useampi työtoverini Suomessa oli jo siirtynyt tekemään etätöitä kotoaan. Kun Senegalista käsin yhteydenpitomme olivat joka tapauksessa sähköposteja, Zoomkokouksia ja WhatsUp-viestejä ja –puheluita, niin työnteon muuttumista Suomessa ei pystynyt Afrikasta käsin oikein edes hahmottamaan.  En tuolloin osannut aavistaa, että pian liittyisin itsekin tähän Suomen suureen etätyöläisten joukkoon tekemään töitä omalta kotisohvaltani Helsingissä.

Työnantaja kehotti alkamaan hankkimaan kotiin varmuusvarastoja mahdollisten tulevien ulkonaliikkumiskieltojen varalle. Minuakin odottaa nyt uudessa Dakarin kodissani pulloissa 40 litraa juomavettä ja pari kiloa kahvia, jotka ehdin hamstraamaan ennen Suomeen lähtöä. Olimme siis varautuneet jäämään Senegaliin, kunnes saimmekin 19.3. suosituksen lähteä pikaisesti maasta. Tämä tapahtui viikko sen jälkeen kuin Maailman terveysjärjestö WHO oli julistanut koronaviruksen maailmanlaajuiseksi pandemiaksi ja Suomen suurlähetystöt maailmalla alkoivat kehottaa kansalaisiaan palaamaan Suomeen. Alkoi kuumeinen lentolippujen metsästäminen, sillä kaikki lentoyhtiöt olivat jo tässä vaiheessa lopettaneet normaalin liikennöimisen ja maiden rajat menivät kiinni. Evakuoitumisen ja lentolippujen etsimisen lomassa minun oli hoidettava kiireellisesti myös oman kotini muutto, sillä oli hiljattain ehtinyt allekirjoittaa uuden vuokrasopimuksen ja irtisanoa vanhan asuntoni Dakarissa.

25.3. onnistuimme lopulta saamaan lentoliput Pariisin kautta Suomeen. Hetkellisesti en voinut olla ajattelematta, että tässä me rikkaat länsimaiset ihmiset pakenemme maasta ja jätämme köyhät afrikkalaiset taaksemme taudin armoille. Lähtemisen perusteeksi ei kuitenkaan ollut vaikea löytää järkisyitä ja siksi päätös oli lopulta helppo. Mikäli tautitilanne pahenisi, olisi Senegalin jo ennestään heikko terveydenhoitojärjestelmä koetuksella. En halunnut lisätä sen kuormitusta ja vähentää senegalilaisten mahdollisuutta saada hoitopaikkaa minun takiani, mikäli itse sairastuisin. Kieltämättä ajattelin myös omaa terveyttä ja turvallisuuttani. Jos kuitenkin kaikista varotoimista huolimatta sairastuisin, niin haluaisin mieluiten olla suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän piirissä. Oman työnteonkin kannalta oli järkevintä palata Suomeen toistaiseksi. Osa töistäni kun on sellaisia, että tässä tilanteessa en olisi pystynyt niitä kuitenkaan suorittamaan liikkumisrajoitusten vuoksi Afrikassa, vaikka olisinkin jäänyt Senegaliin. Juuri ennen lähtöämme maan sisäinen matkustaminen nimittäin kiellettiin. Näin ollen matkustaminen hankealueelle ja Fatickissa olevan kumppanin tapaaminen olisi ollut mahdotonta, samoin kuin Mauritanian matkustaminen, sillä maa oli jo sulkenut rajansa heti ensimmäisen todetun koronatapauksen jälkeen. Pystyn tekemään suunnittelu- ja raportointityötä Suomestakin käsin. Onneksi on internet, jonka avulla pidän päivittäin yhteyttä yhteistyökumppaneihimme. Suomesta käsin pystyn myös edesauttamaan avun lähettämistä kumppaneillemme, jotka parhaillaan jakavat hätäapua hankekylissämme, joiden elämää viruksen torjuntaan määrätyt liikkumisrajoitukset vaikeuttavat.

 

Pandemia paljastaa jälleen maailman eriarvoisuuden

23.3. maahan julistettiin poikkeustila, jota on nyt jatkettu 2.6. asti. Se miten nopeasti ja tehokkaasti viranomaiset reagoivat viruksen leviämisen uhkaan yllätti positiivisesti. Olemassa olevien vaatimattomien resurssien puitteissa ja ottaen huomioon taloudelliset ja kulttuuriset haasteet, jotka tekevät sosiaalisesta eristäytymisestä Senegalissa hyvin paljon vaikeampaa kuin vaikkapa täällä Suomessa, ollaan viruksen torjunnassa tähän asti onnistuttu olosuhteisiin nähden hyvin. Toukokuun puolessavälissä Senegalissa oli todettu vähän alle 2 000 koronatartuntaa ja 19 ihmistä oli kuollut virukseen. Vuosien 2014- 2016 ebolakriisistä selviäminen oli varmasti kokemus, josta jäi jälkeen hyviä oppeja, joita on nyt hyödynnetty. Pandemian taloudelliset seuraukset tulevat todennäköisesti olemaan itse virustakin tappavammat. Viruksen leviämisen ehkäisemiseksi luodut liikkumisrajoitukset ja ennen kaikkea pandemiasta johtuva maailmanlaajuinen talouskriisi koettelee pahiten maissa missä jo ennestään kärsitään köyhyydestä.

Vaikka oma elintasoni Senegalissa on suomalaisen mittapuun mukaan melko vaatimaton, jo se, että minulla ylipäätään on varaa hamstrata, ostaa kaupasta litratolkulla puhdasta juomavettä paljastaa sen, että kuulun maailman hyväosaisiin. Kuulun myös niiden etuoikeutettujen joukkoon, jotka voivat tehdä etätöitä. Afrikassa se olisi todellinen harvinaisuus, kun se ei edes Suomessa ole kaikille mahdollista. Olen saanut pysyä terveenä ja vaikka sairastuisinkin, niin luotan siihen, että suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä olisin hyvissä käsissä. Olen oppinut pitämään ulkona liikkuessani turvavälejä ja pesemään ahkerasti käsiä. Vettä, saippuaa ja tilaa meillä riittää kaikille. Ja puhdasta ilmaa hengitettäväksi, mistä olen aivan erityisen kiitollinen.  Ja jos nyt Suomessa kaikesta varovaisuudestani huolimatta sairastun, niin oma sairastuminen huolestuttaisi kyllä jonkin verran, muttei liikaa. Enemmän huolestuttaa riskiryhmiin kuuluvien läheisteni terveys ja luulen että näin ajattelee aika moni muukin suomalainen juuri nyt. Nyt tätä kirjoittaessani täällä Helsingissä juon maailman puhtainta, vieläpä oikein hyvän makuista vettä. Sitä tulee asuntooni suoraan vesihanasta ja minulla on varaa juoda sitä ihan niin paljon kuin vain haluan ja vettä riittää aina myös käsienkin pesuun. Ja vaikka Suomeen iskisi millainen lama, kenenkään tuskin tarvitsee olla huolissaan puhtaan veden riittävyydestä siksi että siihen ei olisi varaa.

Monet afrikkalaiset elävät viruksentorjunnan kannalta hyvin hankalissa olosuhteissa. Asutaan ahtaasti ja ruuhkaiset torit ja täydet bussit ovat viruksen leviämisen kannalta riskialttiita paikkoja, mutta niitä on vaikea välttää silloin kun toimeentulo on päivästä seuraavaan selviämistä. Viruksen leviämistä ehkäistäkseen viranomaiset ovat rajoittaneet kiertävien kauppiaiden toimintaa, vähentäneet toripäiviä ja asettaneet yöllisiä ulkonaliikkumiskieltoja. Nämä toimenpiteet puolestaan ovat haitanneet monien ihmisten työskentelyä ja toimeentuloa. Lisäksi monet perheet ovat riippuvaisia ulkomaille siirtolaisiksi lähteneiden sukulaisten rahalähetyksistä. Kun moni näistä on menettänyt työnsä, rahalähetykset ovat loppuneet. Turistien kaikottua yrittäjät eivät voi maksaa palkkoja työntekijöilleen. Köyhyys on syventynyt ja tulevaisuus näyttää vieläkin synkemmältä. Heikoimmin toimeentulevissa maissa nälänhädän uhka on todellinen. Pahiten talousshokki koettelee jo ennestään ilmastonmuutoksesta ja konflikteista kärsiviä maita. Huoli Afrikasta pandemian jälkeisessä maailmassa on suuri.


Työmme jatkuu pandemiasta huolimatta

13.3. alkaen kaikki suuret tapahtumat ja kokoontumiset kiellettiin ja 16.3. Senegalin koulut määrättiin suljettaviksi 4.5. saakka, mikä tarkoitti samalla lukutaito-opetuksen keskeytymistä. Tämänhetkisen tiedon mukaan koulut pysyvät vielä kiinni ainakin kesäkuun alkuun, mikä valitettavasti tarkoittaa myös pidempää taukoa lukutaito-opetuksessa.

Senegalin ja Mauritanian liikkumis- ja kokoontumisrajoitusten vuoksi osa hankkeiden aktiviteeteista on jouduttu siirtämään syksylle, osa on peruttu kokonaan. Kevään peruuntuneista matkoista ja koulutustilaisuuksista säästyneet rahat käytetään hätäapuun koronaviruksen torjumiseksi ja rajoitustoimista eniten kärsivien ihmisten auttamiseksi. Hankekylissä jaetaan saippuaa ja elintarvikeapua ja hanketyöntekijät tekevät valistustyötä viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Kaikkia hankkeiden kevään aktiviteetteja ei onneksi kuitenkaan ole tarvinnut keskeyttää tai siirtää epidemian vuoksi.  Sanakirjatyö edistyy suunnitelmien mukaisesti, samoin kaivojen rakentaminen.

Apumme tulee olemaan entistäkin tärkeämpää pandemian jälkeisessä maailmassa
Huhtikuussa YK varoitti koronakriisin aiheuttaman talouslaman mahdollisesti aiheuttavan ”raamatullisen” nälänhädän. YK:n ruokaohjelman WFP:n johtaja sanoi puheessaan YK:n turvallisuusneuvostolle meidän olevan maailmanlaajuisen nälkäpandemian kynnyksellä. Ruokaturvasta on tullut entistäkin merkittävämpi kysymys. Omavaraisuus ruuan tuotannossa on osoittautunut entistäkin tärkeämmäksi nyt kun ruuan hinnat nousevat ja ihmiset ovat menettämässä ison osan toimeentulostaan. Se että esimerkiksi Senegalissa noin 100 perhettä pystyy viljelemään riittävästi ja entistä ravitsevampaa ruokaa perustamissamme testipuutarhoissa ja lisäksi hankkimaan lisätuloja ylimäärästä satoa myymällä on iso asia näille perheille kriisin aikana.

Lapset ovat nyt jo tähän mennessä jääneet vaille melkein kokonaisen lukukauden opetuksesta, kun koulut ovat olleet kiinni. Lasten saaminen takaisin opintielle on yksi tärkeimmistä asioista, joista meidänkin pitää olla huolehtimassa. Koska hankkeemme tarjoama esikouluopetus antaa lapsille vahvan alun koulutielle, tiedämme että nämä lapset eivät ole ensimmäisten koulupudokkaiden joukossa, mutta pitkittyessään tauko opetuksessa uhkaa jättää ison määrän lapsia vaille perusopetusta.

YK:n terveysjärjestö WHO varoittaa, että koronavirus tulee leviämään Afrikassa vielä pitkään ja sen hoito tulee viemään resursseja, sairaalapaikkoja, jo valmiiksi heikkoja resursseja pois muiden suurten terveysongelmien hoidosta. Näistä muista terveysongelmista ainakin aliravitsemus tulee pahenemaan talouskriisin ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Viime vuonna 80 vammaista henkilöä ja heidän perheenjäsenensä pääsivät sairasvakuutuksen piiriin hankkeemme ansiosta. Tällä on suuri merkitys näille perheille varsinkin nyt kriisitilanteessa, jolloin ihmisillä on entistä vähemmän varaa terveydenhoitoon.

Haasteet ja tarpeet olivat suuria jo ennen koronavirusta, mutta pandemian myötä apua tarvitsevien ihmisten määrä tulee moninkertaistumaan. Sen vuoksi juuri nyt on tärkeä pysähtyä miettimään miten pystymme auttamaan entistäkin paremmin ja enemmän, miten voimme olla rakentamassa yhteisöistä sellaisia että ne pystyvät selviämään ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista, osittain ennakoitavista olevista luonnonkatastrofeista, terveyttä uhkaavista epidemioista ja muista kriiseistä vahvempina ja paremmin.

Joskus kaukaa näkee paremmin. Itselleni tämä erikoinen aika ja pandemiatilanteesta johtuvan pakon sanelema fyysinen etäisyys työalueelta tarjoaa myös mahdollisuuden koota omia ajatuksia ja ottaa hyödyllistä etäisyyttä pohtiessani, miten voisimme tulevaisuudessa entistä paremmin auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä erityisesti tässä muuttuneessa maailmassa. Toivon kuitenkin kovasti, että olen kesällä jo päässyt palaamaan Senegaliin ja Mauritaniaan ja pystyn raportoimaan teille paikan päältä seuraavassa uutiskirjeessä.

 

Eeva Johansson
Länsi-Afrikan alueellinen
kehitysyhteistyökoordinaattori